Me täällä Roll Outdoorsin tuotekehityskammiosta käsin lanseerattiin noin viikko-pari takaperin ensimmäinen versio läskipyörien vuokrakausikortista. Uusi vuokraformaatti sai innostuneen vastaanoton ja yhden uuden ongelman. “Mistä minä nyt keksin joka reissulle uutta mielenkiintoista ajettavaa, kun on mahdollista käydä pyörälenkillä jopa useamman kerran viikossa koko kevään ja kesän ajan aina lokakuuhulle asti?”

Yrittäjällä kun on taipumus auttamisen haluun ja suuriin lupauksiin, joten oli aika helppo suoraan lupailla säännöllisen epäsäännöllistä reittivinkkiblogia asiakkaille inspiraation lähteeksi ja uusien lenkkimaastojen löytämiseksi. Puheista teoiksi sano mummo keväthangilla ja yrittäjä painui pikaisesti suunnittelemaan toteutusta ja tutkimaan uusia ja vanhoja reitin pätkiä. Tai sitten ei…

Viime kesän paripäiväisten Rovaniemen ja Kiilopään sorapyöräilyreissujen jälkeen, sekä talvisin skottiasiakkaan kanssa tehtyjen kolmipäiväisten vaellusten aikana läskipyörällä toteutettu bikepacking, eli selkosuomeksi retkeily, on pyörinyt mielessä jos nyt ei joka viikko, niin ainakin usein ja säännöllisesti. Mukamas työkiireet ja kevään tuoma korona ovat perheellisellä yrittäjällä aiheuttaneet pientä ajatusten harhailua muihin puuhiin, mutta kevätaurinko ja yöpakkaset toivat kesken pääsiäisen vieton yhtäkkisen päähänpiston nopeasta yöretkestä lähimaastoon. Siinä alkuillasta vaimolta ujosti lupaa kysymään ja vihreän valon sytyttyä välitön pikasuunnittelu ja kamojen pakkaus pyörän kyytiin. Kaupasta makkarapaketti ja menoksi, suunta kohti auringon laskua.

Reittisuunnitelmaa määritteli halu päästä mahdollisimman kauas metsään mahdollisesti laavulle yöksi siten, että sieltä ehtii ilman kovin aikaista herätystä vielä yhdeksäksi töihin. Kartta auki Rovaniemen pohjoispuolelta ja tutut laavut syyniin.

• Kulkkusenvaaran laavu Sinettäjärven rannalla olisi hyvä, mutta vaatii herätyksen ennen seitsemää. Tarvii olla lähempänä.
• Mellavaarassa hiihtoladun varrella oleva laavu tuntui olevan liian lähellä.
• Samalta suunnalta jäljelle jäi vaihtoehto Sinettäjärvenperän uudehko laavu hiihtoladun kääntöpaikalla keskellä komeaa kuusikkoa.

Nyt tuli ikävä Mäntyvaara-Pohtimolammen reittiä, jonka päätimme jättää resurssien säästämiseksi tekemättä tänä talvena. Oli toki hyvä päätös panostaa “ylimääräinen” aika Ounasvaaran reitistön kehittämiseen ja Isorakan pohjoispuolen reittiin, mutta juuri tähän aikaan keväästä olisi NIIN hienoa kruisailla hyvin kovettunutta mutkaista läskipyöräreittiä Mäntyvaaran kangasmailta kohti Sinettäjärven penkkaa ja sen ikikuusikoita.

Vaan eihän tuo ole mikkhän nythän on kevättalvi ja moottorikelkan jälkiä metsät täynnä! Suunta Rovaniemen keskustasta vain kohti laskevaa aurinkoa ja Korkalovaaralaisten koiranomistajien ylläpitämiä lähiliikuntapaikkoja. Roken A-line alas hyppyrit kierrellen. (en tosin ajanut noita nokkia kesälläkään) Siitä edelleen aurinkoa ja Mäntyvaaraa kohti pieniä syheröpolkuja hakien ja yhtäkkiä aina päätyen tielle omakotitalojen keskelle. Mäntyvaarasta pieni pala moottorikelkkauraa ja siitä Mellavaaran soramontuille vievää tietä seuraavalle moottorikelkkauralle. Jäljeltä toiselle siirtyillen ja laskeva aurinko edelleen oppaana poljeskelin onnellisena noin 1,5 tuntia ja löysin itseni tutusta paikasta Sinettäjärvenperän laavulta. Tulet, makkara, eväsleipä, lämmin marjakeitto ja makuupussi. Siinä iltatoimet ja eikun savua haistellen ja metsän ääniä kuunnellen seuraavat kaksi minuuttia ennen unen tuloa.

Alla illan seikkailujälki Staravassa, mistä voit oman suunnistamisen helpottamiseksi sisään kirjautumalla ladata .gpx tiedoston omalle GPS-laitteellesi tai puhelimen sovellukselle. Jos et omista omaa laitetta, niin vink vink meiltä löytyy testikäyttöön 1 kpl Suunto 9 kelloja, jonka avulla voit seurata muiden tekemiä reittijälkiä.

Noin -4°C pakkasta ja lähes tuuleton yö, herätyskello seitsemän reikäleipä. Kaasupriimuksella aamupuuro ja kahvi, eväsleipä numero 2 ja kamojen pakkaus. Pienet ympäristöihmettelyt ja takaisin kohti kaupunkia. Sama pieni luvaton pätkä betonin kovaa hiihtolatua alkuun ja vaihtelun vuoksi muutama eri kelkkaura kuin tullessa. Jälleen kerran löytyi hauskaa ajettavaa ja pienen pientä seikkailun makua kun kokeilee mihin mikäkin ura lopulta pyörää vie. Edellisen päivän aurinkoa kohti ajaminen, tällä kertaa nousevaa, toimi edelleen ja tasan tunti ja kolmekymmentäyksi minuuttia myöhemmin löysin itseni klo 9:30 Roll Outdoorsin tallin oven kahvasta. Puoli tuntia aikaa purkaa kamat pyörän päältä ja valmistella Dude seuraavalle asiakaslenkille.

Alla paluumatka. Lähes sama reitti mutta silti noin 70% eri.

Lähiretkeily on parhautta. Se onnistuu ilman isompaa suunnittelua. Se ei ota aikaa sen enempää kuin se kestää. Ja kuitenkin se auttaa irrottamaan arjesta ja parhaassa tapauksessa kamat haisee savulle ihan yhtä paljon kuin viikon mittaisen vaelluksen jäljiltä. Nyt yöpakkasten jälkeen on paras mahdollinen aika lähteä tutkimaan Lapin lähimetsiä. Polut ja kelkan jäljet ovat ainakin aamulla kovia ja helppoja ajettavia. Mistään kartasta et voi löytää kaikkia mahdollisia käytettävissä olevia polkuja, joten tarkan suunnittelun voi jättää maastoon ja vaiston varaan. Toki kannattaa huolehtia, että jollain ilveellä sitten löytää takaisin kun aina vain uusi jälki houkuttaa menemään vielä tuonne ja sen jälkeen tuollahan on taas joku mielenkiintoisen näköinen juttu. Ja tuostakin näköjään voi mennä tuonne ja jahas minähän olen nyt täällä! On mukavata.

PS. Jos pidemmät/yön yli reissut kiinnostaa, niin meiltä löytyy myös noita kuvien mukaisia Vauden laukkuja vuokralle 😉