Hiphei kausarilaiset ja muut touhusta kiinnostuneet! Kausikortteja on mennyt jo kaupaksi aivan mukavasti ja meillä on vahva tunne edessä olevasta hienosta pyöräilykesästä. Kiitos teille, jotka ovat jo lähteneet touhuun mukaan!

Pääsiäinen meni, korona ei vielä, mutta väkisinkin meinaa tuo kevätaurinko ja linnunlaulu nostaa hymyä kasvoille. Luonto on parhaimmillaan juuri nyt! (Taas, melkein ainahan se on, vai mitä?) Tällä kerralla hieman tilannepäivitystä tutusta ja turvallisesta keväisestä Ounasvaaran talvireitistä, missä reitit alkavat pikkuhiljaa sulamaan.

Käytiin eilen kiertämässä Ounasvaara ympäri ja fiilistelemässä talven viimeisimpiä ajokelejä Rovaniemellä. Yölle oli lupailtu pikkupakkasta, mikä olisi voinut tehdä reiteille hyvää ja antaa pienen pientä jatkoaikaa aurinkoisten ja lämpimien päivien pehmittämälle ajouralle. Aamun vilkaisu lämpömittariin ja kevyt vesisateen alku ei lupaillut kovin hyvää, mutta kun mukaan oli lyöttäytymässä harvinaisempi ajokaveri, niin lähdettiin kuitenkin kokeilemaan. Renkaat melko löysäksi ja vaaralle mars!

Talvikävelyreittiä ylös ja ykkösristeyksestä juuri illalla Heikin lanaamalle fatbike-reitille. Aamun ainoaksi rapsakaksi jäi se tuore paahtoleipä kahvin lomassa, pakkanen ei ollut todellakaan rapsauttanut reitin pintaa. Totesimme reitin silti kantavan riittävästi, joten ei muuta kuin Santasportia kohti edelleen reitin kantokykyä tunnustellen.

Reitin perusosilla, eli kaupungin päädyssä, homma toimi jotakuinkin mukavasti. Paikoitellen vanhat lanausta ennen syntyneet urat lähtivät mutkissa vetelemään eturengasta, mutta 85% reitistä erittäin hyvää, joskin hieman pehmeää ajettavaa! Loskaa pinnassa, mutta uskomattoman hyvin on reitti kestänyt nämä lämpimät jaksot.

Välirakan jälkeen Isorakalle nousu näytti heti pienemmällä käytöllä olevan ja keskitalvella tehdyn reitin potentiaaliset haasteet. Reitti oli selvästi ottanut osumaa sekä kävelijöiltä, että pyöräilijöiltä. Pehmeiltä reunoilta oli jo menty paikoitellen syvälle pinnan läpi välillä reitin keskeltäkin. Päästiin kuitenkin ajamalla lähes ilman jalkautumisia Rakan päälle, joten uskalsimme lähteä kokeilemaan helmikuussa valmistunutta Isorakan pohjoispuolta.

Upea maisemiltaan ja selkeästi kuskia enemmän haastetta tarjoava reittiosuus antoi jälleen kerran paljon ja tällä kertaa otti lähes yhtä paljon. Parhaimmillaan upeaa ajettavaa, mutta koko ajan jännittäen missä vaiheessa eturengas menee läpi. Ja menihän se. Kukaan ei lentänyt ohjaustangon yli, mutta saatiin kyllä todeta kevään olevan pitkällä. Linnunlaulu sen todisti. Kova, mutta ohut reitin kansi ei kestä enää ollenkaan kävelyä ja pettää läskipyöränkin renkaan alla todella helposti, joten päätimme tulla vielä mahdollisimman pian sulkemaan ainakin tämän osion tältä erää.

Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, että maastopyöräilykelejä joutuu kyttäilemään sääennusteiden ja pakkasmittarin äärellä ja hankikantoa toivoen. Samalla tuo iltaisin taivaanrannassa roikkuva valopallero kertoo lupauksia tulevasta kesästä ja maastopyöräilijöille avautuvista loputtomista kesäpoluista. Niitä odotellessa!

Alla Strava-linkki eilisiin ajoihin. Lyhyesti sanottuna kaupungin lähireitit on vielä muutamia päiviä ajokelpoisia taitavalla kuskille. Isorakka alkaa olla jo menneen talven lumia.

Olisikohan seuraava postaus jo osittain kuivalta kangasmättäältä?